Rautatieaseman paljaat puut hiljaisina miettien alakuloaan

Räntäsateen sanat katuun sulavat kadottaen pisaroitaan

Täällä me kuitenkin olemme ja tänne kumminkin katoamme

Kun tunteiltamme rauhaa rukoillen sanattomina anomme.

Sähkölaitoksen illan valoissa löydämme tämän mustan maan

Kuoleva kaupunki siitä huolimatta onnistuu nukahtamaan

Aution puiston penkillä istumme kunnes pois haihdumme

Suurten luonnonvoimien armoille väsyneinä antaudumme

Olemme ilman poikkeusta

Olemme tyhjää taskuista

Olemme poissa laskuista

Olemme mustan puhuvia

Torin varrella joulupadoissa köyhät ihmisraadot keitettyinä

Turhina kulkien yhteiskunnan ylijääminä ja pois heitettyinä

Tuulisen torin varressa penkiillä istumme toisiimme nojaten

Haaveissa kaukana maailmaa parantaen ja sitä korjaten

Olemme tyhjää....

   Olkoon maailma joskus vielä se lapsi suloinen

   Raatojensa äärellä surkea ja alakuloinen.