Hanki jalanjälkiä kannattelee tuhkan harmaana
Rauhaton väsymys pään alla maanpohja vuoteena
Tienvarsien varjoihin on kuolleet enkelit elämäni
Sydän surkastunut hajoaa täällä syvällä sisälläni
Kerjäläisen katseen kiiluessa piilossa alla siltojen
Tummuvan taivaan kerosiinin katkuisten iltojen
Ennen kietouduimme toisiimme lämpöä hakemaan
Mutta yksin jäin tähän talviyöhön hukkumaan
Pysyn neulan ja varjon välissä
Kuumeen tappavan halun sylissä
Siellä yhä kahlaan itseäni etsien
Silti vain syvemmälle yhä eksyen
Neulan ja varjon välissä pysyen.
Lujaa eteenpäin aika armottomana viisareita takoo
Niittäen ihmispelloilta meidänlaisten huonoa satoa
Usko katoaa vuosien elämää meiltä pois viedessä
Ruumis routaisen maan ojanpohjalla tienvieressä.
Pysyn...
Neulan ja varjon jäljet tällä iholla tuhkan harmaalla
Unikuvien muodostuessa kiusatun mielen kankaalla
Tällaisena iltana vaimenen demoneille antautuen
Verhoihin tuskan rauhan... sinne väliin hautautuen
Pysyn...
Tässä huoneessa huuto vaimenee kaikuen
Hajoaa hiljaisella lattialla matalana vierien
Sanattomana harmaan tuhansissa sävyissä
Kalpean kasvon hengettömissä näyissä.