Minä odotan sinua hengittämään elämää tähän tyhjälle kadulle

Jossa istun vanhan miehen kumarassa valuen kadun pinnalle

Jos sais siivet joilla lentää yli moottoritien yli tän kylmän maan

Sillä kaipaus saa veren valonnopeaksi ja kattilassa kiehumaan

Istuimme hiljaisina jalkakäytävän reunalla käsissä tuulia pidellen

Nojaamme toisiimme tästä eteenpäin tätä elämäämme miettien

Kuljemme näitä katuja huutaen päivää avuksi meille eksyneille

Sanoille jotka sanoimme myöskin niille jo anteeksi annetuille

             Eksyimme aution kaupungin uumeniin

             Päivänvaloa pimeistä huoneista etsittiin

             Kuunvalossa aaveet tulivat aina näkyviin

             Kunnes toisemme kadunpäässä löydettiin.

Lasten äänet syksyn kuulaudessa kertovat elämän jatkuvuudesta

Jos suuri tuuli tulisikin jo jostain taivaan tuolta puolen avaruudesta

Eikä meidän tarvis ratkoa sitä kuinka tästä eteenpäin kuljetaan

Levittäis vaan kätensä ja.......... jäis jonnekin kauas leijumaan.

             Eksyimme aution.....

Minä jään tähän hetkeks vielä odottamaan elämää tyhjille kaduille

Antaisiko elämä meille mahdollisuuden, meille anteeksi annetuille.

             Eksyimme aution......

Hakataan päätä kiviseinään kovempaa kuin koskaan ennen

Ja pian näemme irtilasketun perkeleen

Ollaan hetken kuuluisia ennen putoamista tähdenlennoissa

Rumia ja kauniita sokaisevissa valoissa

Trendi-sairauksia kärsitään vaikka vain muiden mieliksi

Kuvissa meidät muutettu luurangoiksi

           1.

             Me olemme turhia ihmisiä, pilanpäiten olevia

             Me olemme turhia ihmisiä, harhoja ja luulevia

             Me olemme turhia ihmisiä, muovia ja posliinia

Tehdään itsestämme muovimuotteja joihin mukautua

Valheeseen johon julkisesti tarrautua

Ollaan ylitse muiden viinistä ilmaisesta juopuen

Hyväntekeväisyysjärjestöihin kuuluen

Meidän kaunista lasista elämää halulla tavoitellaan

Lehdissä elämää tätä pieniksi paloitellaan

             2.

             Me olemme turhia ihmisiä, pilanpäiten olevia

             Me olemme turhia ihmisiä, harhoja ja luulevia

             Me olemme turhia ihmisiä, muovia ja posliinia

             Me olemme turhia ihmisiä, emme enää todellisia

Ostetaan puoli mannerta jotta tilaa olisi meidän leikkiä

Kaappi täynnä kuluneita korkokenkiä

Jos tarkkaan katsot näet sielun tyhjyyden siellä roikkumassa

Henkeään pidätellen hiljaa hukkumassa

                2.

                Me olemme turhia....

Tuhkan harmaana hanki jalanjälkiä kannattelee

Väsymys rauhattomana luovuttamaan viettelee

Kuolleet on enkelit elämäni varjoisille tienvarsille

Jos jalat jaksais kantaa sinne sun käsivarsille

          Huuto tuntuu kipeältä hiljaa huudettuna

          Katoaa ilmaan kenenkään sitä kuulematta

          Siihen minä jään yksinäisyyttä pelkäämään

          Haurasta elämänriekaletta käsissä pitämään

Kaksoistähtinä kiersimme löytämättä toisiamme

Emmekä koskaan sammuttaneet tätä janoamme

Kaikki jäi tekemättä juuri mitään saavuttamatta

Mittaamaan aikaamme ja suunnatonta avaruutta

            Huuto tuntuu......

Aika armottomana tekeekö meistä liian vanhoja

Rakkauden ja vihan kutoessa mystisiä lankoja

Kulotettu ruoho kauan sitten siellä jossakin paloi

Uskoa huomiseen eteenpäin vei varmoin jaloin

          Huuto tuntuu......

Tuhkan harmaana iho neulanjälkiä kannattelee

Unikuvat kutsuvina jälleen viereensä viettelee

Tällaisena iltana kumminkin demoneille antaudun

Verhoihin unen ja maailman välillä hautaudun

          Huuto tuntuu......

                   Tässä huoneessa huuto kuuluu kaikkialla

                      - kaikuu matalana vierien hiljaisena lattialla

                   Sanattomana kirkuvissa väreissä huudettuna

                      - jään siihen makaamaan itseltäni unohdettuna