Illan tummetessa varjojen kulkiessa pitkin seiniä

Silmien pinnasta tulee sielua heijastavaa peiliä

Odotamme toisiamme koko ajan jossain muualla

Menneet suhteet haudattuna jäisen mullan alla

    Olemme myöhässä aina ja joka paikassa

    Soittorasian tummassa sävelessä tanssimassa

    Olemme myöhässä aina ja joka paikassa

    Emmekä tahdo löytää paikkaa maailmassa

Ensipakkaset saa asfaltilla jalokivet hehkumaan

Valon käydessä taivaanrannan taakse hukkumaan

Keskustan täyttää eksyneiden yksinäinen tajunta

Juopuneiden katseet ja pienten lasten huojunta

    Olemme...

          Muistan sinut ja minut noista iloista ja suruista

          Tunteenpalosta ja sanoista haavoittavista

          Muistan sinut ja minut juuri noista kyyneleistä

          Rikki menemisen pelosta ja särkymisestä.

Menehtynyt on elämä talviseen sohkapeitteeseen

Jonkun elämä päättynyt taas yhteen virheeseen

Keskustan täyttää eksyneiden yksinäinen tajunta

Juopuneiden katseet ja pienten lasten huojunta

    Olemme....

Rautatieaseman paljaat puut hiljaisina miettien alakuloaan

Räntäsateen sanat katuun sulavat kadottaen pisaroitaan

Täällä me kuitenkin olemme ja tänne kumminkin katoamme

Kun tunteiltamme rauhaa rukoillen sanattomina anomme.

Sähkölaitoksen illan valoissa löydämme tämän mustan maan

Kuoleva kaupunki siitä huolimatta onnistuu nukahtamaan

Aution puiston penkillä istumme kunnes pois haihdumme

Suurten luonnonvoimien armoille väsyneinä antaudumme

Olemme ilman poikkeusta

Olemme tyhjää taskuista

Olemme poissa laskuista

Olemme mustan puhuvia

Torin varrella joulupadoissa köyhät ihmisraadot keitettyinä

Turhina kulkien yhteiskunnan ylijääminä ja pois heitettyinä

Tuulisen torin varressa penkiillä istumme toisiimme nojaten

Haaveissa kaukana maailmaa parantaen ja sitä korjaten

Olemme tyhjää....

   Olkoon maailma joskus vielä se lapsi suloinen

   Raatojensa äärellä surkea ja alakuloinen.

Me ajamme pakenevia kohtaloitamme hengen hädässä

Rakkauden riutuessa pitäen näitä tunteitamme nälässä

Olen ratin takana sinä siinä vieressä aivan hiiren hiljaa

Ei sanat eikä katseet vaihdu ja sydänkin pysyy hiljaa

Luuletko että voisimme selvitytä

Luuletko että voisimme hyväksyä

Luuletko että olisimme parempia

Luuletko että olisimme toisenlaisia

On salama kuollut eikä kipinä riitä enää edes hehkuun

Ajovalot kirkkaina katoavat syksyisen mustaan katuun

Huurtuva ilma elonmerkkinä siitä että olemme elossa

Kun istumme aivan hiiren hiljaa tässä kylmässä talossa

Luuletko...

Jos edes huutaisit jotain

Jos edes sanoisit jotain

Mutta me olemme hiljaa