(Gothic / Industrial)

Muinaisen maailman raunioilta nainen mustiin puettu

Hyljättyjen betonikortteleiden puolijumalana palvottu

Kahdella kielellä kastaa lapsiaan varjoja rakentamaan

Kutsuu ydinlaskeumaa maan säteilyllään verhoamaan

          Äänivallien murtuessa maailman reunalla

          Henget vapautuvat kaupungin ulkopuolella

Rakastavaiset alistavat toisensa kahleissa kulkemaan

Polvet rikki kuluneet saavat ruusut punaiset versoamaan

Me kietoudumme mainoksiin sieltä pelastusta etsien

Mutta syvemmälle pohjattomiin petoksiin vain vajoen

          Äänivallien....

                    Huulet rukoilevat jo kieltä unohdettua

                    Merenrannan hiekkaa suolassa huuhdottua

Tanssi puolijumalansa polvella ihmislapsen huumaa

Henkien puhaltaessa nyt ilmaansa kylmää ja kuumaa

Eikä ulospääsyä enää löydy ihminen betoniin sulautuu

Lihan rauniot  joukkohaudassa toistensa alle hautautuu

          Äänivallien....

                    Huulet rukoilevat.....

                     Äänivallien varjossa hiljaisuus asettuu

                     Ja pimeys omaan valoonsa rakastuu

Käden alla tasangon kypsä vilja ravitsee nälkäisen suuta

Auringonlaskun tervehtiessään nousevaa punaista kuuta

Lämmön väreilyä vielä hetken viilenevällä tien pinnalla

Yöeläinten hiipiessä varovaisina piiloistaan kuunsillalla

Ruumiit laihtuneet joukkohaudoissaan henkiin herätettyinä

Ilman surua ja jäähyväisiä vain tienvarteen yksin jätettyinä

Lasten anovat kasvot vankileirin aidan takaa alas painuvat

Gaian hiljainen huuto kun mustat linnut tänne taas saapuvat

      Sinä mietit miksi ei kukaan kuule maan sydämensykettä

      Taivaan satavia pilviä ja planeettojen välistä ykseyttä

      Mietit miksi ei kukaan kuule tuulen valitusta katkeraa

      Tulivuoria ja vuodenaikojen puhetta kovaa ja ankaraa

Betonipolkujen kärpäset parvina lihovat ihmisessä kylpien

Kyyneleet kuivuneet jäivät maahan merkiksi itseään itkien

Outojen olentojen vetäessä verhot kuolevan mantereen eteen

Yleisön jäädessä yksin nauramaan ilkkumaan pimeyteen.

      Sinä mietit......

Käden alla tasangon kypsä vilja pois korjaamatta kaatuu

Elämänantajan pyhä siemen mädäntyessään maassa maatuu

      Sinä mietit......

          Eikä eilisen uutista kukaan enää muista

          Puutarha-aitoja tehdään ihmislasten luista.

Peltojonojen välissä veri tirskuu ja hihittää

Kun aikuiset lapsiaan perseeseen kengittää

Gospel-kuorot ylistää halua jumalanaan

Rahan ahneus vain harjoitettuna halunaan

Olen! Eksynyt

Maapallolle, kelluvalle kallolle

Mannerlaatalle, painovoimalle

Nää paskanhajuiset kaupungit tän rannikon

Äärellä haisevan suomenlahden lammikon

Täällä istuu suomipoika perse tervattuna

Enkelinsiivet tiukasti selkään liimattuna

Olen!....

Ilmeet yksinhuoltajien aamukahvin takaa

Ottaa sieltä mistä saa ja jokaiselle jakaa

Joka kesä sataa helvetisti ja helteet vaivaa

Päättäjät tekstiviestein hautaansa kaivaa

Olen!...

   Suomipoika tanko lerppuna ylpeäst liputtaa

   Elämänkokemukset yhteen sivuun niputtaa

Olen!...

Ämmiä katsomaan autolla menet, jos zemit käy niin illalla panet.

Pillurallia marketin ympäri mennään, jos mäihä käy niin kunnon oksennus lentää.

Päälle me yrjötään, jos rahkeet kestää,

miten suomalainen mies muutenkaa pestään.

Marketin ikkunast läpi vaan ja mitä turhaan jäädä hengaamaan.

Poliisia pakoon viritetyllä, turvakamerassa tarkkaan merkityllä.

Nakkikopin jonosta ne meidät kitkee.

Putkas housut paskas mies krapulassa itkee.