Elämä on lainaa kehdosta hautaan. Kiire painaa arkea, mistä rahat velkaan. Täällä me riudutaan monet eivät jaksa. Ajaudumme vääjäämättä lähemmäksi reunaa.

Ystävä auttaa murheillansa,Vahingon ilosta jaksaa aikansa nauraa. Arki ottaa myös saatavansa. itku on herkässä on aika taas maksaa.

Jälleen yksi asunto saatellaan hautaan. Nuijalla lähtee aina pilkkahintaan. Viimeisenä pankin herra saa nauraa. Kukkoa tarvittan tunkiolla.

Elämä jatkuu jos ei luovuttaa halua. Lisätään painoa kun vielä jalat kantaa. Arka ei ole enää työn orjan nahka. Persettä nuollaan nöyremmin kuin koskaan.

1.
Makaan koneen vieressä, Kiinni kumisten letkujen päistä.

tuo kone pitää mut hengissä, en ilman sähköä selviä.

Tahdon eroon tästä elämästä  vaan tahto on toisen käsissä.

Voisinpa teille viestittää  en pidä enää kiinni mistään.

Kerto:

Makaan yksin vuoteellain, vain pimeys seuranain. En voi ajatella muuta kuin tulevaisuuttain. Se on täynnä mustaa ei valon pilkahdusta. Elän sitä tässä nyt -se on jo takanain.

2.

Käytte minua katsomassa, esinettä vitriinissä.

Esine jolle myös joskus suotiin, ihmisarvoinen elämä.

Päivä vaihtuu, tuntien jälkeen minä en pääse minnekkään.

En kaipaa teiltä sääliä -vain pistoke pois seinästä.

 3.

Olen kuollut ja elossa, torso vailla raajoja.

Aivot viestivät tuskasta,hermoradat oikosulussa.

Kaiken hyvin tunnistan, en kykene teille kertomaan.

Kunpa voisin sen teille sanoa -virrat pois koneesta.