SÄE 1:
Sota ei yhtä miestä kaipaa kun on kyseessä isänmaa.
On itse kunkin aika laskeutua juoksuhautaan.

Kuljemme kohti varmaa tuhoa eturintamassa.
Harvenevat rivimme, katoavat pataljoonat.

Tulta lyö mies ja aseet diplomatia ei enää auta.
Ei armoa vaan rukoilkaa tämä on nyt sotaa.

Ruuti syttyy yhä uudestaan. Sodan viikate kun jauhaa.
Niittää meitä yksi kerrallaan mekaaninen kuolema.

Telaketjut alla tankkien kirskuvat luotien saatteessa.
Teräs vastaan luu ja liha alla tummenevan taivaan.

Tykkien keskitys repii maata moni jää tänne makaamaan.
Monta lähtee mukaamme kunnes viimein on oma aika.

Mitä varten täällä kuollaan? Kenen takia taistellaan?
Alivoima taipuu ylivoimasta -siilojen portit kun avataan.

Helvettiin meidät syöstiin/ marssille viimeiseen mieheen saakka.
Piru teidät kaikki periköön/ jotka saitte tämän aikaan.

KERTO:
Ruuti syttyy yhä uudestaan. Sodan viikate kun jauhaa.
Niittää meitä yksi kerrallaan mekaaninen kuolema.

Säe 1:

Vereslihalla, märkivä ihoni. Silmistä kuivuneet on kyyneleet

Hervottomana roikkuu ruumiini, raajat araksi turvonneet.

Veri vanat nuo vuolaat ihon uumenista ilmoille.

Kerto:

Antakaa syntiselle tuska. rangaiskaa kivulla. Pyhähenki temppeleliini ruoskikaa.

Uskon ja vielä epäilen, kitkekää epäilys minusta. Armahtakaa toiste, vielä on tunnustetavaa.

Säe2:

Säälimättä kurittakoon armon käsi. On minun opittava nöyremmäksi, älkää jättäkö mua synnin käsiin. Johdata minua oi pyhähenki.

Jatkakaa tästä.